Mitä tapahtuu, kun kaupunki jakautuu, ei kartalla, vaan mahdollisuuksissa? Suomessa olemme pitkään osanneet vastata tähän kysymykseen oikein. Nyt yleishyödyllisen vuokra-asumisen uudistuotantoa ollaan leikkaamassa radikaalisti. Se vaarantaa sen, mitä olemme yhdessä rakentaneet.
Yleishyödyllinen vuokra-asuminen tekee kolme asiaa, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan kannalta ratkaisevia: se ehkäisee segregaatiota, vakauttaa asuntomarkkinaa ja pitää työmarkkinat toimivina.
Segregaatio ei ole väistämätöntä, vaan seuraus valinnoista. Kun eri tulotasoille rakennetaan asuntoja samoille alueille, syntyy naapurustoja, joissa ihmiset voivat elää rinnakkain. Tämä on ehkäisevää työtä parhaimmillaan: halvempaa, inhimillisempää ja tehokkaampaa kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen.
Yleishyödyllinen vuokra-asuminen hillitsee myös hintojen nousua ja varmistaa, että asuminen on mahdollista siellä, missä työtä on. Ilman tätä työmarkkinat eivät yksinkertaisesti toimi.
Silti julkisessa keskustelussa yleishyödyllinen vuokra-asuminen nähdään usein vapaarahoitteisen vastakohtana. Se on väärä asetelma. Tarvitsemme molempia, eri tehtävissä, toisiaan täydentäen.
Yleishyödyllisen vuokra-asumisen ydin on yksinkertainen: hyvä arki kuuluu kaikille, ei vain niille, joilla on varaa valita.
