Eino Rissasen puheenvuorossa (HS 6.9.) kaupunkistrategi Ilona Hiila osui suomalaisen kaupunkikehittämisen kipukohtaan. Osaamme suunnitella rakennuksia, puistoja ja kaavoja, mutta ajattelemme liian helposti, että rakennettu ympäristö synnyttää itsestään myös elinvoimaa. Sama koskee yhteisöllisyyttä. Rakennamme laadukkaita asuntoja, pihoja ja yhteistiloja, mutta yhteistila ilman toimintaa on lopulta vain tyhjä huone.
Setlementtiasunnoissa yhteisöllisyyttä on rakennettu määrätietoisesti jo pitkään. Olemme oppineet, ettei se vaadi suuria summia eikä jatkuvasti ammattilaisten järjestämää ohjelmaa. Se vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta ja ihmisiä. Käytännössä kyse on esimerkiksi aktiivisten asukkaiden löytämisestä, ihmisten saattamisesta yhteen ja toiminnan auttamisesta alkuun. Tavoitteena on, että asukkaat ottavat toiminnan omakseen ja siitä tulee osa talon tavallista arkea.
Yhteisöllisyyttä ei pitäisi nähdä asumisen pehmeänä lisänä, josta voidaan ensimmäisenä säästää. Kun ihmiset tuntevat naapureitaan ja kokevat voivansa vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä, syntyy luottamusta, vastuunkantoa ja turvallisuuden tunnetta. Siksi yhteisöllisyyden rakentaminen pitäisi ottaa nykyistä vakavammin osaksi asuinalueiden kehittämistä.
Kuntien ja kaupunkien ei tarvitse tehdä tätä yksin. Vuokrataloyhtiöillä, järjestöillä ja asukkailla on osaamista ja mahdollisuuksia, joita kannattaa hyödyntää. Kun Suomessa etsitään ratkaisuja yksinäisyyteen, turvattomuuteen ja alueiden eriytymiseen, katse ei voi olla vain rakennuksissa.
Yhteistiloja osaamme jo rakentaa. Nyt meidän pitäisi ottaa yhtä vakavasti se, miten niihin syntyy yhteisöjä.
Katri Kaukinen
Asiakkuusjohtaja
Setlementtiasunnot
